Minulla oli ilo tutustua legendaariseen psykologiin, Pirkko Lahteen, joka on toiminut aikanaan vankeinhoitolaitoksen koulutuspäällikkönä. Lahjoitin hänelle Isoisäni rosvopäällikkö -kirjan ja sain vastineeksi tämän ihanan arvion: ”Kiitos kirjasta. Lämminhenkinen Sulo sieltä tulee ja samoin sinun kaunis kiitoksesi hänelle. Juoksevasti kirjoitettu ja meikäläiselle aika lailla tuttua tuo vankiloiden tunnelma. Ajoittain mietin, miksi kerroit niistä kuuluisista vangeista, koska heidät oli jo mediassa esitelty ja toiseksi kerroitko liikaa yksityisasioita. Pieteetillä se oli tehty.  Paikoin he jopa peittivät Sulon näkyvyyttä. Kirja on hyvä yleiskuvaus vankilan oloista tuolloin, myös sota-ajoista. Eli näitä oloja tuntevalle hyvää yleiskuvausta. Pois jää melkein kokonaan perhe-elämänne, mökkeily tietysti ja mummon järkisyys arkiasioissa tulivat esille.  Tuli kuitenkin myös selkeä kuva siitä, että Sulo oli läsnä, vaikka olikin vankilassa tai missä, mutta henkisesti läsnä. Lapsena kokemuksesi oli lapsilauma ja muutot ja matkat Konnunsuolle. . Sulo oli hieno, harras ihminen. Vähän kerrot siitä, että hänen uskonnollisuuttaan myös arvosteltiin. Lähettityö oli K. J. Långin hyväksymää ja siksi sallittua. Osa piti sitä tyrkyttämisenä, osa oikeutettuna pelastajana. Olet kirjoittanut Sulon työnsä kautta erottuvana yksilönä, pitkänä, hiljaisena ja ryhdikkäänä. Sitä hän oli. Kiitos elämyksestä. T. Pirkko”