Automaatiotekniikka ja koneet ovat tehneet töitä ihmisen puolesta jo pian parin vuosisadan ajan. Nyt vauhti näyttää kiihtyvän, ja olemme alkaneet nähdä kehityksessä myös uhkatekijöitä. Etenkin tekoälyn kaikkia varjotekijöitä vasta arvaillaan. Osalle ihmisistä tekoäly on jopa punainen vaate. 

Käännösalalla on pitkään uumoiltu sitä, että kieliteknologia tekee kääntäjät vielä tarpeettomiksi. Kuitenkin erittäin laadukkaat konekääntimet alkoivat vallata alaa varsin yhtäkkisesti ja varkain. Pian huomattiin, että taso on varsin hyvä myös suomen kielen kohdalla. Kääntäjät alkoivat jakautua karkeasti kahteen ryhmään: niihin, jotka pitäytyvät perinteisessä manuaalisessa kääntämisessä, ja niihin, joiden työtä käännösohjelma tehostaa siinä määrin, että se näkyy ratkaisevasti hinnoissa. Erityisesti suuret käännöstoimistot ovat alkaneet käyttää konekääntimiä laajasti. Tärkeää on  kuitenkin huomata, että tekoäly ei korvaa ammattikääntäjää; se vain tehostaa työtä ja laskee kustannuksia. 

Olin aikaisemmin tutustunut muun muassa neuroverkkokääntimiin, mutta kielimalliin pohjautuva tekoäly suorastaan räjäytti tajunnan. Se osoittautui jopa pelottavan hyväksi, vaikka sitä ei ole ensisijaisesti tarkoitettu kääntämiseen. Tekoäly ei toki kirjoita virheetöntä kieltä eikä käytä aina oikeita termejä, mutta sen generoima raakasuomennos on varsin nopea editoida ja viimeistellä. Raaka kirjoittamisvaihe jää käytännössä kokonaan väliin. Tekoälyä voi myös erilaisilla komennoilla houkutella tarjoamaan parempaa käännösvaihtoehtoa. Kaiken kukkuraksi tekoäly tunnistaa kontekstin varsin mallikkaasti. Ongelmana on, että ohjelmalle voi syöttää vain rajatun tekstin kerrallaan. 

Vanhaa sanontaa mukaillen voi todeta, että tekoäly on hyvä renki mutta huono isäntä. Sanomattakin on selvää, ettei tällaista apuria voi käyttää kritiikittömästi, vaan työn pitää aina sisältää huolellinen editointikierros ammattilaisen toimesta. Koen, että tänä päivänä tekoälyn käyttäminen käännöstoiminnassa on vahva kilpailuvaltti.